"Tankarin majakkasaari sijaitsee eteläisellä Perämerellä Kokkolan ulkosaaristossa, noin 15 km luoteeseen Kokkolan satamasta. 

Saari, jota 1500-luvulla kutsuttiin nimellä Klippan, on noin 900 metriä pitkä ja 500 metriä leveä. Saarella sijaitsee vuonna 1889 rakennettu majakka, vanha kalastajakylä ja kappeli, lintuasema sekä luotsiasema."

 Kävimme puolison ja lasten lasten kanssa saaristossa. Laitan tankar reissulta kuvia. Kuvassa Jenny laiva joka kuljettaa saarelle.

Matkan varrella meren pinta oli niin kirkasta, häikäisevää...

 Näitä ihanuuksia, kyhmy joutsenia oli myöskin matkan varrella.

 

 Majakka.

 Kasvistoa, oli niin ihanan väristä, niin joutui kuvattavaksi.

  Kappeli.

Sisältä kuvattua. Jumalan Sana ja laulukirjat. Olisi ollut ihanaa kun olisi ollut vielä tilaisuus käyttää näitä, eli Jumalan palvelus kun olisi ollut reissun matkaohjelmassa.

Pääskysiä saarella langoilla.

 

Purjeveneitä oli myös, olihan ilma mitä mainioin.

 

Tämä niin rakas Suomen lippumme oli lipputangossa. 

Matka kesti kauemmin kuin äkkiseltään näyttäisi. Joutuuhan Jenny laiva mutkitteleen oikeaa reittiä.

Tämä reissu oli vuonna 2015

Meillä ihmisillä on aisteja, ne on Jumala ihmiselle laittanut. Yksi aisteistamme on hajuaisti. Aistimme erilaisia tuoksuja. Jumalan Sanassa sanotaan, että olemme Kristuksen tuoksuna. 

 2.Kor 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
 16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?

 Joistakin uskovaisista huokuu Kristuksen tuoksu, sen voi aistia, ja silloin on tämä uskovainen ollut kovissa koetuksissa, mutta itse hän ei sitä tuoksua tiedosta, vaan se on Jumalan työ hänessä, täten pysytään nöyränä, Jumalan lapsena. Kun annamme Jumalan meitä rakastaen kurittaa silloin kun on tarvetta, voimme olla turvallisin mielin, Hän tietää mitä tekee. Vaikka olisimmekin myrskyn riepoteltavina, aallot pauhaavat, silloin kuulemme hiljaisen, turvallisen, rakkaan äänen:
"Minä se olen; älkää peljätkö".

Joh 6:16 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan,
 17 astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
 18 ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.
 19 Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät.
 20 Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö".

Elämäämme mahtuu monenlaisia asioita, siihen kuuluu ilot ja surutkin.
Kun mietin, mikä on ollut tärkeintä elämäni vaiheissa, voin vain todeta, se puhuttaa eniten, kun sain tulla Jumalan lapseksi, syntyä uudesti ylhäältä.
Se vapaus, mitä koin, kun sain nousta siitä penkin vierestä tuskistani, todeta että jotain tapahtui, sain elämän. Kuivana pitämästäni kirjasta, Raamatusta tuli rakas. Jälkeenpäin ajatellen, sehän oli Jumalan työ minussa.

Kuin myös se puhuttaa, miten Jumala pelasti minut tuonelan portilta, jo ennenkuin sain uudestisyntyä ylhäältä. Miten Hän herätti yöllä, sikeästä unesta, unesta josta ei normaalisti tuuppimalla herätä, humala tilani oli silloin vahva, sammunut ei herää vasta sammuttuaan. Jumala herätti minut, antoi tietoisuuden, juosta ulos niin paljon kuin kintuista vauhtia lähtee. Pelastuminen oli sekunneista kiinni, luki lehtikirjoituksessa.
Kun tuo lehtileike, osui silmiini jälkeenpäin Jumalan lapsena, itkin sen nähtyäni, se miten se puhutti, miten sokea olinkaan ollut maailmantiellä. Olinhan kulkenut maailman kaivoilla ammentamassa, piittaamatta Jumalasta, mutta Jumalan rakkaus esti tapahtumasta sen, että astuisin jo silloin rajan taakse, pelastumattomana.

Voi sitä Jumalan suurta rakkautta ja armon syvyyttä, mitä hän tuntee ihmistä kohtaan. Hän kutsuu vielä tänäänkin. Ei tarvitse itse alkaa parantelemaan kelvatakseen Jumalalle, ne omat työt ovat ihan turhaa, ei ne kelpaa Jumalalle. Hän on JO ITSE tehnyt kaiken valmiiksi, ota se vastaan, ota vastaan se sovitus mikä on sinunkin/minunkin puolesta sovitettu. Anna Jumalan tehdä se työ sinussa, pestä pois kaikki se minkä katsot esteeksi, ettet muka voisi tulla Hänen tykönsä.
Jumala katsoo VAIN yhteen ja Hän on Jeesus, sinunkin edestäsi murrettu, sinunkin edestäsi Verensä vuodatettu.
Miksi tämä kirjoitus, olkoon vaikka suunni tunnustus, että Jeesus on minun Herrani, tai siksi kun emme tiedä lähtöpäiväämme, ja tahdon omalta osaltani olla kertomassa sen, että meidän täytyy olla valmiina kun poistumme täältä ajasta. Tapahtuuko se sitten tempauksessa, tai kun kuoleman kautta poistumme tästä ruumiista, niin Jeesus itse sanoo, että täytyy syntyä uudesti ylhäältä.
Tiedätkö mihin olet menossa? Vastaus anna Jumalalle.

Ps. 90:12 Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.

Reissu on tehty, ja päämäärä oli Norjan valas safari. Tällä kertaa oli lähtö Sto:sta. Kuvassa laiva jolla seilasimme. Palvelu oli paikanpäällä hyvää ja selkeää. Kiitos siitä henkilökunnalle.
Viime vuonna sain kaskelotista parempia kuvia, nyt van pikkuisen eväästä kuvaa. Kuvasin ala kannelta johtuen merenkäynnin aiheuttamasta huonovointisuudesta. Valassafari on mieleen jäävä kokemus.

Valaista sain kuvattua vain pallopäävalaita.Ne tulivat ihan lähelle ja niitä oli helppo kuvata. Jännää ääntelyä niillä.

Kuvasin myös tämän jännänokkaisen pienen lintusen. Kunpa voisin mennä uudelleen tuonne valassafarille. Suosittelen niille jotka kykenevät laivalla olemaan, moni voi pahoin merenkäynnin seurauksena, jospa sinä onnistuisit paremmin.

Pitkästä aikaa tänne kirjoitan jotain. On pikkaisen opettelussa miten tämä blogi toimii. Jospa tämä lähtisi sujumaan. Yritän laittaa useammin tänne jotain, nyt tulee kuitenkin taas taukoa kun käyn reissussa välillä. 

Jospa saisin sen jälkeen aikaiseks tännekin lisätä asioita ja kuvia.

Olen tänä kesänä aloittanut hiekkaviljely kokeilun. Nyt on peruna ja sipuli hyvin kasvamasssa. Vielä on kesken kasvimaalla laatikoiden välien tasoittaminen ja ruohon kasvun estäminen. Laitan tänne sitten aikanaan kuvia kunhan ehdin.

Kesä on alkanut kiireessä, ei aina ole jaksanut kaikkea touhuta, mutta nyt on levon hetki, ja lomalta paluun jälkeen kirjoitan tänne taas.