Niin se aika vierähti, ja uusi lehti kääntyi foorumi maailmassa.
Lumpeen kukat ovat lähellä sydäntäni. Tosin kuvassa on vain lehti, mutta sekin riittää kertomaan eli muistuttamaan minulle Jumalan rakkaudesta. Niin ihmeellistä se on Jumala puhuu tavalla tai toisella, sitä ei aina vaan huomata.
Minä sain kukan myötä sanoman Herralta ja siitä iloitsen.

Laitan erään laulun tähän, joka on niin ihana sanomaltaan.

https://www.youtube.com/watch?v=cy_Gfz8Gnts

Jospa jatkaisi taas tänne kirjoittelua, kun tulee tuo foorumien kaataminen eteen.
Harmittaa kyllä kun ne poistuvat.
Laitan tänne tuon niin suositun ja rakkaankin runon.
Sehän kuvaa hyvin tätä tilannettani.
Siunausta päiväänne.

 VAIKEA RISTI

Hän nurkui ja valitti aina:
Ei kenenkään risti näin paina.
Ja lukemattomat kerrat,
hän kääntyi puolehen Herran.
Ei sovi ristini tää harteille minun,
ois Herrani, helppo tää vaihtaa sinun.
Uuden kantaisin nöyrällä miellä,
en enää nurkuisi tiellä.

Kun hän illalla rukoili jälleen,
näki unta yöllä tälleen,
Väsyneenä taakkansa alla,
kulki polulla hankalalla.
Tuli itse Mestari vastaan,
näin vaivoihinsa vaipunutta lastaan.
Minä rukouksesi kuulin,
sanoi Mestari hymyhuulin.

Tule kanssani ristitarhaan,
nyt valita saat ristin parhaan.
Mutt´ aikaa on päivä ainoastaan,
tulen illalla portille vastaan.
Syttyi riemu nurkujan mieleen,
heitti taakkansa portin pieleen.
Mikä valtava ristien joukko,
täynnä tarhan jokainen loukko.

Nytpä valitsen ristin uuden,
tuolla on risti kuuliaisuuden,
miten käynee se harteilleni?
Ei, ei sovi tää taakakseni.
Entä tuo, jonka kilpi on valta?
Mutta voi, kovin hankalalta
tuntui sekin mielestänsä,
ei ollut se etsimänsä.

Näin ristiltä toisen luokse,
hän aamusta iltaan juoksee.
Oli vikana millä mikin,
jos kuinka hän sovittikin.
Mikä painoi mihinkin tapaan,
mikä olkaan, mikä lapaan.
Joku karkea hankasi pintaa,
eräs liiaksi painoi rintaan.

Toivat muutamat selkään vaivan,
jotkut käsiä särkivät aivan.
Hän kylpi jo kyynelissään,
ei sopivaa ristiä missään.
Säteltään viimeisiä aurinko heitti,
pian pimeys seudun peitti.
Tuli samassa Mestari tarhaan,
kysyi: joko löysit sä ristin parhaan?

En Herra: en löytänyt laisin,
jospa uudestaan etsiä saisin.
Sanoi Herra: jos sallit, autan mä vähän,
mitä sanoisit ristiin tähän?
Oi, Herra, tää helppo on kantaa,
jos mulle tämän voisit antaa.
Ei mistään tää liikaa paina,
tätä nöyränä kantaisin aina.

Nyt hymyili Mestari jälleen,
ja hiljaa virkahti tälleen:
Hyvä, että on sulle se mieleen,
juuri sen hylkäsit portin pieleen.
Sait takaisin ristisi oman,
mielestäsi raskaan, kelvottoman.
Se sopii juuri sun harteillesi,
se on sinun siunauksesi.

Tää tarina opettaa meitä,
kun kuljemme vaikeita teitä.
Mietimme mielin haikein,
on minun ristini vaikein.
Toisilla ristiä tuskin lainkaan,
miks’ minä tään taakan sainkaan?

Jos näin on mielemme milloin,
hyvä meidän on muistaa silloin,
taakoista ristitarhain,
oma ristimme meille on parhain.
Siinä on meidän olkamme malli,
siunaukseksi sen Luojamme salli.

--- Hilja Karhula ----

Maailman kaivot ei suo tyydytystä, saat juosta kaivolta kaivolle, mutta janosi ei sammu.

Maailman lumo ja synnin houkutukset, ei tuo pysyvää rauhaa sinun sisimpääsi.

Pysyvän rauhan saat vain Jeesus Messiaalta.

Etsi Hänet, ja pyydä Hänet sydämeesi, vain Hänessä löydät levon sielullesi.

Hänet voit löytää Isän Jumalan antaman Sanan välityksellä. 

Tutki Jumalan Sanaa, siellä on paljon aarteita.

Tänä levottomana aikana, kun ihmiset pelkäävät mikä maanpiiriä kohtaa, on Jumalan ilmoittama Sana, meille lohdutuksena eikä meidän tarvitse pelätä.

Seurataan Herraamme Jeesusta Kristusta, niin meille käy hyvin.

Sanassa sanotaan monesti "älä pelkää", miksi sitten pelkäisimme?

Yksi pelko on mitä saamme tuntea, ja se on Jumalan pelko. 

Jumalan pelko ei ole paniikkista pelkotilaa vaan Jumalan kunnioittamista.

Olemme matkalla Kotiin, ja käymme monien ahdistusten kautta, mutta Herra on Itse läsnä kaikissa koettelemuksissamme ja antaa meille voiman kestää koettelemukset.

Kauan kauan sitten, aikojen alussa Jumala sanoi Nooalle, että Hän laittaa merkin taivaalle, muistuttamaan, ettei enään hukuta maailmaa vedellä.
Tämä sateenkaari on merkkinä Jumalalle, jotta Hän muistaa mitä on luvannut.
Miksi Jumala sitten alussa hukutti kaikki elolliset maan päältä?
Eikö ihmisten pahuuden tähden???

Kun katsomme taivaalle sateen jälkeen, mitä näemme?
Näemme Hänen merkkinsä, eikös niin.
Siellä on edelleen merkki Jumalalle, siitä miitä Hän on luvannut.
Mutta oletteko huomanneet, joskus siellä on niitä merkkejä kaksikin, siis onko pahuus nyt niin valloillaan, että tarvitaan kaksikin "muistilappua" muistuttamaan Jumalaa Armossaan antamasta lupauksesta!

Mietitään kohdallamme mitä voisimme tehdä asian hyväksi.
Laitan tähän tuon kohdan Hänen Sanastaan.

1. Moos.9:9-16

"Katso, minä teen liiton teidän ja teidän jälkeläistenne kanssa ja kaikkien elävien olentojen kanssa, jotka luonanne ovat, lintujen, karjaeläinten ja kaikkien metsäeläinten kanssa, jotka luonanne ovat, kaikkien kanssa, jotka arkista lähtivät, kaikkien maan eläinten kanssa.  Minä teen liiton teidän kanssanne: ei koskaan enää pidä kaikkea lihaa hukutettaman vedenpaisumuksella, eikä vedenpaisumus koskaan enää maata turmele." Ja Jumala sanoi: "Tämä on sen liiton merkki, jonka minä ikuisiksi ajoiksi teen itseni ja teidän ja kaikkien elävien olentojen välillä, jotka teidän luonanne ovat: minä panen kaareni pilviin, ja se on oleva liiton merkkinä minun ja maan välillä. Ja kun minä kokoan pilviä maan päälle ja kaari näkyy pilvissä, muistan minä liittoni, joka on minun ja teidän ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, eikä vesi enää paisu tulvaksi hävittämään kaikkea lihaa. Niin kaari on oleva pilvissä, ja minä katselen sitä muistaakseni iankaikkista liittoa Jumalan ja kaikkien elävien olentojen, kaiken lihan välillä, joka maan päällä on."

Anna sade Jumala.

https://www.youtube.com/watch?v=oTChwVHLzPo&feature=youtube_gdata_player

Tänä ahdistavana aikana,on lohdullista tietää, että Herra ei hylkää omiaan.

Saamme turvata Häneen ihan kaikessa.

Kunpa Hänen valonsa saisi loistaa meistä jokaiselle läsnäolijalle.

Iloiten saamme taivaltaa kaitaa tietä, sillä olemme Jumalan itsensä suojaamat.

Hän antaa juuri sen oikean ikeen mikä on sovelias ja kevyt kantaa. 

Hänessä me voimme voittaa kaikki, koska olemme Voittajan puolella.

Aamen kiitos Herrani Jeesus Kristus.

http://www.youtube.com/watch?v=l5D3B02hRpc

"Toivon sinulle riittävästi onnellisuutta,

pysyäksesi iloisena.

Riittävästi koettelemuksia,

pysyäksesi vahvana. 

Riittävästi surua,

pysyäksesi inhimillisenä.

riittävästi menestystä, 

luottaaksesi itseesi.

Riittävästi terveyttä,

voidaksesi työskennellä.

Riittävästi innostusta,

pyrkiäksesi eteenpäin.

Riittävästi päättäväisyyttä,

tekemään tästä päivästä paremman kuin eilisen".

Rakkaudella!

Isän kädessä, Isän lohduttelussa 

Rakas lapseni!
Sinua kaipaan, lohdutan.
Näet niin lyhyen matkaa.
Vain pieni iltavarjo
on sattunut kohdallesi.
Huomenna on uusi aamu,
uudet mahdollisuudet.

Murtunut mieli tai murtunut käsi,
ojenna minun puoleeni.
Minä parannan ja hoidan.
En soimaa ja vaadi.
En ketään eksytä tai kaada,
huojuvaista, heikkoa ihmislasta.

Älä pelkää huomista.
Älä säiky mitä sisälläsi on.
Ethän elä tuntemattoman kanssa.
Olen ilmoittanut itseni sanassani.
Sitä rakastat ja luet ja tutkit päivittäin.

Voisiko silloin polun pää kadota
tai voisiko joki äkkiä katketa.
Eikö sumukin väisty
ja sadekuurot taukoa.
Maailma avautuu eteesi
tuoreena ja raikkaana.

Lapseni, pieneni!
Käteeni tartu, tukeni annan.
Lähdetään yhdessä kulkemaan.
Silloin saat olla sokea, kuuro.
Luota vaan, lepää minussa.
Se päivänmatka vain ja hetki kerrallaan
 

Ceta Lehtniemi

Kiitos tyttärelleni, että autoit tämän blogin alkuun.

Täyttelen ajan kanssa tätä ja tuon tänne kuvia, 

ynnä muuta kivaa ja hyödyllistä.

Teitä siunaten, Irene