keskiviikko 7. elokuuta 2013





Isän kädessä, Isän lohduttelussa 

Rakas lapseni!
Sinua kaipaan, lohdutan.
Näet niin lyhyen matkaa.
Vain pieni iltavarjo
on sattunut kohdallesi.
Huomenna on uusi aamu,
uudet mahdollisuudet.

Murtunut mieli tai murtunut käsi,
ojenna minun puoleeni.
Minä parannan ja hoidan.
En soimaa ja vaadi.
En ketään eksytä tai kaada,
huojuvaista, heikkoa ihmislasta.

Älä pelkää huomista.
Älä säiky mitä sisälläsi on.
Ethän elä tuntemattoman kanssa.
Olen ilmoittanut itseni sanassani.
Sitä rakastat ja luet ja tutkit päivittäin.

Voisiko silloin polun pää kadota
tai voisiko joki äkkiä katketa.
Eikö sumukin väisty
ja sadekuurot taukoa.
Maailma avautuu eteesi
tuoreena ja raikkaana.

Lapseni, pieneni!
Käteeni tartu, tukeni annan.
Lähdetään yhdessä kulkemaan.
Silloin saat olla sokea, kuuro.
Luota vaan, lepää minussa.
Se päivänmatka vain ja hetki kerrallaan
 
Ceta Lehtniemi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti