Elämä on Kotimatkaa

USKON RUKOUS

Tulen luokses kumarrun,
eteen maahan polvistun,
anna mulle armos loistaa,
syytteheni syvät poistaa.

Jeesus, nimen kuiskaan hiljaa,
poskellani kyynel virtaa,
tunnen taakan painavan
tunnoltani poistuvan.

Katseeni kun puolees nostan,
nimeäsi yhtä toistan,
lämmön tunne täyttää sen,
minun pienen sydämen.

Edessäsi viivyn vielä,
kauanko, en sitä tiedä.
Siksi vielä tähän jäin;
ota koko elämäin.

Nyt kun sydän auki on,
teethän sinne asunnon,
rakkauttasi taivaan näytä,
Hengelläsi minut täytä.

Pirjo Andelin