Norjanmatka 2018
Lähdimme keskiviikkona 27.06.2018 Pohjoista kohden ajammaan. Seurakunnassamme rukoiltiin matkamme puolesta rukous kokouksessa. Pohjoisessa menimme Torniossa vielä hengelliseen kokoukseen. Myös siellä rukoiltiin matkamme puolesta. Sanoivat vielä muistavansa matkaamme rukouksinkun lähdimme. Ja matkamme oli siunattua matkaa.
Ensimmäinen yöpaikkamme oli Ruotsin puolella. Ennen lähtöä oli tullut lidliin tarjoukseen tuo teltta, juuri sitä olimme etsineetkin ennen matkaa. Helppo koota ja kasata, itsestään kokoontuu kun ottaa pussukasta pois.
Poroja tiellä Ruotsin puolella.
Ruotsin puolella vesiputouksilla abiskossa.
Lampaat tienvarsilla ja vuorilla. Myös musta etana, se on monena Norjan reissuna tullut vastaan.
Vuoria tottakai. Alempi kuva on otettu isolla opjektilla vuorenhuipusta.
Mereltä kuvia, lähdin valassafarille. Tuokin safarimatka oli niin Isän siunaama. Edellisiltana matkasimme kohti Andenesia josta lähtö safarille. Matkasimme tietämättämme reittiä jonka varrella oli lossi rikki, eikä tietoakaan milloin tulee korjatuksi, silloin ei auttanut kuin palata takaisin samaa reittiä, ja etsiä uusi reitti Andenesiin. Aamulla sitten, kenellekään ei tullut mieleen keittää aamupuuroa (sille oli tarkoitus). Kun matkasimme Andenesiin, oli merenrannalla poroja makaamassa, en kerennyt ottaa kuvaa vauhdissa, niin kysyi isannus käännytäänkö takaisin, no ei käännytty (ja silläkin oli tarkoituksensa). Kun saavuimme Andenesiin, sanoin, kunpa pääsisin jo tänään laivalle, siinä tulikin jo ihmisiä ulos ja olivat laivaan menossa, senpäivän lähtö oli alkamassa.

Laiva oli REINE. Ja isannus lähti kysyyn minulle lippua, ja minä sitä ennen sanoin, uskaltaisko luottaa että pääsen jo nyt laivaan ja vaihtaisin vatteet valmiiksi, kehoitti tekemään niin. No minä puin äkkiseltään lämmintä ylleni ja kohta tytttären tytär sanoo, pappa tulee jo, kysyin näkyykö lippuja kädessä, johon tuumas että näkyy. Menin isannuksen luo ja hän ojensi liput, ja sanoi:
"Tässä on liput, ei tarvitse hätäillä, laiva odottaa sinua." Voi että tuntui niin kuin olisi Taivaallinen Isäni puhunut isannuksen suulla. Sanoikin jälkeen päin, että toisti sisällä hänelle sanotut sanat. Voi sitä tunnetta kun laiva erkani merelle. Ihan jouduin itkua pidättään kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Kaikki nimittäin meni valmiissa askelissa, jos olisi keitetty aamupuurot ja kuvattu porot, niin en olisi ehtinyt laivaan, ja sinnekin pitää mennä mieluummin tyhjällä vatsalla, kun meren käynti oli aika aallokkoista.
Kuva viereisestä laivasta joka oli myös valaita pongaamassa.
Valaita näimme kaksi. Se on uskomaton tunne, kun laiva pysähtyy, tulee hiljaisuus ja vain odotamme milloin nousevat pintaan.
Joitain kuvia Norjasta. Vauhdissa kuvattu joten on mitä nyt ovatkaan.
Lunta piti käydä koskettaan. Ja vuorilta vesi valuu...kirkasta vettä on Norjassa.
Viimeisen yön olimme lapsuus kaverini luona Ruotsissa. Kävi ilmi, kun en syö sianlihaa, niin talon isäntä paistoi minulle turskaa, ja sen turskan hän oli juuri kaksi viikkoa aiemmin kalastanut itse Norjasta. Voi miten hyvää se oli. Sitten matkasimme kotiin, kotona olimme 1.7.2018.