Elämä on Kotimatkaa

 

 

                                               Kuljetaan Jeesuksen askelissa, tie minne viekin.

Me ollaan sisaria ja veljiä Herrassa keskenämme, me ollaan matkalla Taivaan kotiin ja meillä on sama Isä kaikilla. Me ollaan Kuninkaan tyttäriä ja Kuninkaan poikia. Herra on meidän kanssamme täällä.
Minä näin semmosen unen että minä seurasin Jeesusta siinä unessa ja ne askeleet oli katkoviivoja ja ne meni siinä unessa näin. Välillä minä menin taloon sisälle askelten perässä ja siellä oli normaalia elämää ja sitten taas jatkettiin eteenpäin seuraavaan taloon. Se talo oli tuttu ja minä tiesin että Jeesus on siellä talossa, ja minä en löytänyt Jeesusta mistään, ovi siinä oli auki ja se ovi aukesi ja oli aivan pimeää siellä, aivan säkkipimeää niin kuin yö, ja siellä meni ensimmäisiä askeleita ja minä tiesin että Jeesus menee sinne pimeään ja minun pitää mennä perässä, mutta minä en tohtinut. Minä olisin halunnut jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen ja lämpöiseen taloon kun minä tiesin että siellä on kaikki sitä tuttua.

Koin että oli minun velvollisuus mennä Jeesuksen perässä, minä olen luvannut seurata Jeesusta. Ja se rakkaus veti niin kovasti puoleensa että minun oli pakko mennä sinne pimeään. Sitten me tultiin seuraavaan taloon, minä tiesin että Jeesus on varmasti siellä kun askeleet johti sinne. Minä aukaisin sen talon oven, siellä oli pitkä pöytä ja se oli katettu ja ruokaa siinä. Jeesus istui siellä pöydän takana ja penkit oli ympärillä ja Jeesus sanoi minulle, sinä tulet syömään minun kanssani Hää ateriaa. Minä koen että tämä sama sanoma on teille kaikille, että me syömme Herran kanssa Hää ateriaa. Se on meidän palkinto, se on päämäärä ja tavoite. Ei jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen vaikka askeleet johtaa pimeään tietämättömään, vaikka järki sanoo että jää tähän tässä on hyvä olla, niin älä jää mene niiden askelien perässä, jos minä en olisi mennyt ja olisin jäänyt siihen taloon en olisi varmaan päässyt sinne Hää aterialle perille. Koen että tämä sanoma on meille sisarille ja veljille, Hää ateria odottaa meitä ja se on siellä. Ei luovuteta ja jäädä siihen mihin on totuttu vaan astutaan rohkeasti sinne minne askeleet johtaa, vaikka ne veisi pimeään yöhön. Tähä käy Psalmi 23 Herra on minun paimeneni eikä tarvi pimeässäkään mitään pelätä.  

Jaana Huhtala

Psalmit 23

1 Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.

2 Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

3 Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.

4 Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.

5 Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.

6 Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.